Tänän on Schönbergilla pieni pilleet, rakenuspuoliaikapillet. Minä keroin jo monilla asiassa meian internetinsivulla: >
http://freundvaen-schoebergfaergelanda.blogspot.com >
Kaupunki teke kova remontitöyttä ja korja toripaikkan. Se kestä kauen ja monet kaupat rupe kuoleman.>
Olen ennemä kun 8 tuntia levonut pullia eli melkein 200 kpl.. >
Niitä nyt myytän siellä pillella. >
Samalla tule nyt kysymyks kuka oikein on keksiä niitä. Olisi kiva jos joku voi auta ja ilmota missä voi lukeä, kuka ne on keksinyt. Ruotsalaiset sanoivat että he ole heiden keksinys. >
Korvapuustit on mun mielella Suomalaiste pulla ja ruotsalaiset enemä levoa ne yksisivunen etänät. Mä huomasin että ne kin ovat helpompi ja nopempi tekeä. Ihmetelin jo kirjota resepti sihen, mutta sitä löyty internetissä monta erilaisia ja samalaisia reseptia.>
Niin kun suomalainen Mies osamme puolisuomalaiset (veljet Tommi ja Sascha) myös kin leivota pulla. Saksalaiset usein pelkä hivataikina (jos ei onnistu eli nousse) tai työttä? Kuka ties?>
>suomalaisia ja ruotsalaisia 
ennen ja sitten uunissa levomassa
Heipa Jari 12.03.08
(Tämä kirje on kaverille tarkotetu. Hänet en ole tavanut noin 18 vuotta, eli viimesta noin 1990 ja keneltä justi sain osoite ja koitetan olla yhtystystä. Keron hänelle mitten minun elämä on menyt.)
Olen hyvin paholinen kun vasta nyt kirjotelen. Se on aina toi juttu aijan kansa. Aina ajatelen kirjotella pian, muta se jai sitten tekemasta. Nytten olen sairaslommalla ja siinä jää aika. Olen ensin melkein 3 päivä sivonut työhuoneen ja työpöytä. Siinä olen keränyt niin hirveä paperit. Nyt koko asia on kuntossa, että vaimo on tyytyväinen. Katotan kauanko kestä se siistivys.
No missä alotetän tätä kirjen. Niin kun toi sivoshomma se voi kestä vähän, että jatkan myöhemin ja täyttän valokuvia. ... Aika on mennyt taas mutamaan viikkoa ja nyt on pakko lähetä kirjen matkan ja nettin.
Huoman jo kun kauemin kirjoitelen, että tästä rupe tuleman pitkä teksti. Se on tarkoitu sinun kirjeni, mutta jää se muistoksi jos mietin joskus kirjoman elämänkertomus ja laitan se vissi internetisivulle lukeman kaikkille, kuka tunte minut ja kuka on kiinostunut minun elämästä tai osa DDR-an aijasta. Kerän sama aika muistoksia tähän kirjen ... .
Aloitin kirjoitela ja kuntelen suomalaisia musikkia (vanhoja piseja niin kun Hortokaalot, Eino Grön, souvarit, Yölintu ja moni muu. Tykkän myöskin uusia eli Eläkeleiset – menen 25.04.08 Hampurissa heiden konsertille, sain sitä viime syksyllä tyttöltä synterilahjaksi). Se on sinun vika Jari kun aloitin tykkämän suomalaisia musikkia. Sä Jouluna lahjoitit 2 kassetia ”Suomipop” (”Lentä Juri Gagarin, lentä”, Tavaramarkinan ”Kevät” ja ”Minä lähten pohjoiskarjalaan” ...)
Jos muistan oikea, olemme tavanut 1987/ 88 siellä Bogenseellä. Talvella eli Jouluna 1989 kävin sitten Tamperella ja sitten tavasimme kun kävit motoripyörällä Bogenseellä joskus kessällä.
Minä lopetin elokuussa 89 armeejan ja alotin heti opiskelemaan urheilu- ja historianopetajaksi. Armeijan aijassa koitin päästä Greifswaldin yliopilaan, lukeman kieliä. Ajatelin lukea suomea tai toinen kieli danska tai ruotsia ja voin paranta suomen kieli opiskelun vieressä. En ole pästänyt sihen opiskelun, kun en ole osanut riitävästi englantia tai venäjä. Ainakin en pääsenyt tentille läpi, vaikka armeejassa panzerivaunulla lukisin pellolla kieltkirjoa. Tahtoisin valmista pästötentille. DDR:an aijassa oli harvoimia opiskellupaikat sihen ja vissi liika kysymyksiä noihin opiskeluun. Nyt peräkäissä ”ihmetelen” jos ”Staasi ei hyväksynyt sitä”. Kanata tarkasta oman Staasipaperit. (Mä olen alotanut yhten Internetinsivun ja siellä aloitin keskuteluun ton Staasiaisasta. Siellä mä kirjoitelin että olen Staasiuhri kun Staasi ei pästänyt minut upseriopiskellun, kun minulla on ei-Sosialismi-maalainen äiti. En ole uhri mutta olin pettinyt). Mä en hyväksyn sitä suomalainen muisto DDR:stä kun puhu DDR:stä heti yhtytään Staasilla.
Kato itseä veljet voivat auta löytä. sivu: http://puolisuomalaiset.blogspot.com/
1989 – 1991 olen lähtenyt Greifswaldin lukeman opetajaksi. Menin sinne kun tahtoisin lukea myöskin suomenkieli. Kerkisin siellä kin eka vuodessä lukeman vähän kieltä.
1991 – 1994 jatkoin sitten Rostokissa, kun siinä oli puoli matka kotin Dassowin, missä tyttöystävä asui. Olin justi rakastunut Michaelan. Olimme 3 kuukauta yhtessä ja mä tekisin eka maalin (ja Lisa oli tulossa).
Seurava kertomus ... Minä kävisin 1985/ 86/89 ja 90 tulkaman suomenkieli pioneeritasavallassa kesäleirilla. Se oli aina kiva aika ja sain hyvä taskuraha. Ihmetelin vain kun viimessa armeijanvuodessa (1989) kävimme teolisussa autaman/ työskeleman (Hiltakaivurissa rakenetimme junarata (rautatiet? ... sanakirja puutu) ja myöhemin sitten rakensimme Gasulaskukellot. Siksi mä ajatelin kysyä jos me työskentellemme teolisuussa voin myöskin tulkata pioneeritasavallssa. Ja se onnistui. Tulin töystä ja upseri ”päämies - Hauptmann” vaatii seisomaan meitä kaikkia ja lukisi mun matkakäsky. Mä tiesin mitä tapahtua ja hymyilin hijaisenna ”Jepp!” Kun muut sotilat lähtivät huoneseen upseri sanoi: ” Sinun varte en anta puolustusministerille potkia minun perseesen.!” Sain sitten kin vielä autoon millä vietin minut asemalle.
Se oli ihana kuukauta. Sain armeejasta palkan ja tulkarahat, kun tulin takaisin armeijan piti otta lopulomma. Olin sivilivaatessä ja nautisin elämän. Päivällä tulkaisin ja illalla ja yöllä nautin kansavällinen elämä. Peräkäissä siten vain suutuin kun vasta viimesessä vuodessä uskalaisin kysellä lupan. Olisin voinut joka vuosi käydä siellä, kun olin 3 vuota armejassa. Miksi en ole uskalanut kysyä. DDR:an armeejanjohto pelkäsivät että voimme kertoa ei-sosialismi-ulkomaille jotain armeejasta. Kun minut vannottetin, jain yksin eli vanhemat ei oli tullut vannottuksen. Kun mä soitin kotin ja kyselin: ”Miksi he ei käynyt?” säin vastauksi: Että kutsussa lukisi ”ei-sosialismi-maalaiset ei pääse kasarmille” ja kun äiti on suomalainen, jäy hän ja isä pois vannotuksesta. Olin kova pettynyt ja lähtin upserille kysymän mitä se tarkoita? Hän vain änkytti ja sanoi hän täytty kysellä. Ei ne tiesi minusta mitän. Myöhemin hän vain sanoi että äiti olisi pästänyt tuleman erikoisluvalla. ... no kiitos vaan! Kohta tule parempa ...
Sitten kuukauden myöhemin saimme Joululomma ja ennen lommalähtö oli neuvo. Siinä upseri seliti meille, kun kotona on joku vieras ei sosilismi maasta sitten täyty heti käntä ja tulla takaisin kasarmille ja kertoa upserille. Ihmetelin (nauroin ja suutuin samalla) ja nostin käsi ja kyselin: ”Tarkoita ko tättä ehkä en voi lähteä kotin, kun minun äiti on suomalainen?”
Taas tauko ja änkyttystä ... ja piti tulla myöhemin hän joutu kysymän. Vastaus oli vain, että voi lähteä lomalle.
Täyty kertoa: DDR:an armeeja oli kova armeeja. Sotila sai vain 180 DDR:an Markka sotamiehen palka ja oli puoli vuodessa vain 2 kerta lommalla. Armeejan aika kesti puolitoista vuota eli sotila oli 6 kerta kotona lomalla. Minä kävisin kolme vuotta, kun olin uhmainen kun minusta ei saisi tulla upseri ja koitin päästä niin kauan kun saa mennä. Ja luvatu oli minulle 3 vuotta. Kun minusta tuli aliupseri ja sain parempa tili kun sotilas noin 700 Markka ja senkoverran enemä lomma. Työttä oli aina. Armeeja tai DDR: an valtio pelkäsivävät kapitalismi ja siksi aina piti hoita aseet ja harjoitella ihmisiä. Se oli vain töyssä pitäminen therapia. Mutta sitä voi puhua että se oli viellä kunnon armejanaika, ehkä mitä vapaaika ja lomaarmeeja niin kun tänän saksassa tai suomessa.
Armejassa huomasin että voi opia elämälle hyväksi niin kun suvaitsevaisuus. Kun me kävimme vuona 89 teolisuusavussa tapaisimme Vietnamilaiset ja Mosambiquilaiset hiltakaivamassa. Olen, kun olen kasvanut Bogenseellä, suvaitsevainen. Mutta muut aliupserit ja sotilat ei oiken tuntenut suuhtet tai kosketuksia ulkomalaisille. He puhuisivat koko aijasta ”Mustiensta” ja ”Fidschieseltä”. Ei kestänyt kauan ja se muutui. Ensin Vietnamilaiset saivat nimet ja he olivat kiva. Mutta mustia Mosambiquilaiset he eivät tykkä. Sitten pelatin vapaaijassa futista Mosambiquilaisten kansa. Mutta upseri tuli kielyt pelä heiten kansa futista, kun he ovat ei-sosialismi-maalaiset. (He saavat työskentellä täällää mutta ne ovat viereita ja ”vaarailista”. ...?
Koko armeejanjutu on vähän ihmelista. Ensin en ole pästänyt upseriksi, sitten kaikki olivat ylätynyt kun mulla on ei-sisialismi-maalainen äiti ja loppu loppulta sain luvan lainmukaisisti tulkata Suomalaisille. Lisäksi tule se asia että kun tulin lommalle kotin ja kävin Jugendhochschulilla tapaisin niin hirveä paljon ei-sosialismi-maalaiset opiskeliota. Siellä koullulla oli monta Staasi-agentia ja olen varma he huomasivat minut tietenkin ja mitä tekisin. En ole koskan huomanut vaikeoksia. Toinen syy tarkasta oma Staasipaperit. Mutta mua ei oiken kiinosta kovan. En tarte pelkä mitä. En ole satonut kenelle, ehka tahton ka satua. En syytää kenelle kaan kun se jäi aijasta kiini ja vällillä on jotain lainmukainen mitä epähumaninen voi olla tai toisessa maassa on laiton.
Aloitin kirjoitella kesäleiriltä Pioneeritassavaltassa. Siellä tavaisin 1990 mun tulevaisuden vaimo ja rakaistuin heti. Kävin leirin jälke Suomessa (sukulaiset elävät Hyvinkällää ja Helsinkissa – Tikurilla) ja myöskin Tamperella tapaisin Kirsi. Mun tyttöystävä silloin ei ole uskalanut tulla niin nopesti minun kansani Suomeen.
Nyt hän on Suomen ja Ruotsin rakastaja. Kun muutin hänelle, ei kestänyt pitkä ja tytär oli tullossa. Asumme Dassowissa. Se on pieni kaupunki lähellä Lübeck (25 km) ja Travemünde (6 km). Hitlerin aijassa Dassow sai 1938 kaupunkioikeus kun se kuulu Travemünden tourismiympäri. Toisen sota jälken kuului Dassow rajanaluelle. Meillä oli oma muuri tien viere ja osa Dassowin järven ympärille. Kuka päsi muurin ylite, se oli Dassowin järvellä ja länteessä eli länsisaksassa eli itäsaksasta karanut. Eten ei kukan voi karata oli rajaalue.
Rajaalue on noin 20 – 30 km leveä raita millä hoitetin tarkana, että hyvin vähän ihmiset asuivat siellä ja toiset ei oiken pääsivät sisän ja rajan lähelle, että ei kukan voi karka. Sinne rajaaluelle ei joka DDR:an kansalainen pääsivät. Ilman kulkeapaperit et olisit pästänyt ja kun minulla on ei-sosialismi-maalainen äiti, en olisin saanut kulkeäpaperit, vaikka olen ollut ennen käntösen 7 kerta Suomessa ja olen aina tullut takaisin kotin.
Hyvä kun tapaisin tulevaisuus vaimo vasta 1990 ja käntöös oli tapahtunut jo. Kun tytär Lisa oli 6 vuotta vanha oli meian poika Simon syntynyt. Nyt Lisa täyttä kohta 17 ja luke 10. luokalla lukiossa ja Simon 11 vuotta ja 5:nella luokalla.
2004 muutimme oman taloon. Olemme Olikaisen Hirsirakenesta ostanut Hirsimökki ja paitsi pystysaikassa (3 viikkoa) olemme rakentanut kavereiden ja sukulaisten kansa koko asia.
Meian oma Castle. Kun me juteltimme kavereiden kansa rakennusta, ne silloin ei voinut kuvitella elä hirsitalosta. ”tuntu on aina niin kun lommalla. Ja mä kyselin: ”Mitä sitten, kun tulet töystä ja kotin ja tuntet niin kun lomalla.” Nyt he tykkävät talosta.
Olemme usein käynyt lomalla Suomessa tai vällillä kin Ruotsissa. Tuli meistä pohjomaiden hulluja. Katsomme telkasta kaikki ne ohjelmat (rikosasiallinen tai dokumenti-elokuvat) tai luemme paljoa kirjat (Arne Dahl, Marianne Fredrichsin, Henning Mankell, Leena Lehtolainen, Arto Passilinna). Nyt äiti ”pakoti” minut lukea myös kin suomeksi. (Hän ei totela pakoti.) Ymmärän mitä luen mutta kun monta sanat en tunnen, on se välillä vaikea.
Kun Schönebergilla (napurrikaupunkki) on kummitussuuhtet Ruotsin Färgelanda ja vaimonin koululla on kummitussuhtet Färgelandan koululla ja hän on vastaja noihin suuhten, olemme ruvenut lukea kansanyleiskoululla ruotsin kieli. Ihmelista, milliona suomalaiset inho ruotsinkieli ja me ruvetamme lukeman sen vapaehtoisesti. Ihmetelen että suomalaiset olevat aina vähän yläntynyt kun saksalainen puhu suomea. Nyt ne rupe puhuman sitä ruotsia kin. Mutta tättä kieltä on meille helpoa (kielensuku), mulle vielä enemä kun suomenkielella on niin paljoa sukusanat ruotsikielella. Ruotsalaiset sanoivat että puhun ruotsia suomalaisten äänipainola. Siitä olen ylpeä. Kirsi kin huomasin että mun kieli on tullut parempi, mutta sitten hän huomasi että olen tullut vakavampi. minulla ei ole paljon mahtolisuuta käyttä kieliä, paitsi kuntelen suomalaisia musikkia.
